29.11.2009

Jotain uutta, jotain vanhaa..



Kaupan hyllyltä minä ostoskoriin hyppäsin. Ensin vinkkasin silmää Nillalle, mutta kun Nilla hypisteli sitä valkeaa unelma pupua, heilautin korvaani ja kuiskasin että minut on tarkoitettu poikasi luo ja sitten minä vain hyppäsin koriin! Nilla vielä katseli sitä valkeaa pupua.. senkin se varmaan käy vielä hakemassa, itselleen. Niin, korissa oli pehmusteena lankaa.. paljon lankaa.. Lahjalankoja kuulemma. Itselle Nilla ei muka ostanu mitään.. kiristäny kukkaron nyörit.




Muutto puuhissa se on Nillan aika huvennu. On se ihastuksissaan uudesta kodistaan. Mutta ette arvaa mistä pitää kaikista eniten tässä talossa. Yläkertaan vievistä portaista! Outo ihminen.. niitä se on kulkenut edestakas, ihaillen vanhoja lautaportaita. Uudet panelit on seinään saatu, valkoiseksi maalattu.




Sitten se pitää yläkerran aulasta josta tehtiin pieni tv/pelihuone. Punertavaa halteksia seiniin, lattia on vanhaa muovimattoa vielä. Siellä alla narisee vanha lautalattia.. Nilla haaveilee muovimaton poistoa, sitä kun ei onneksi ole liimattu. Mutta lattia on kuulemma huonossa kunnossa.. Se ei Nillaa haittaisi. Nilla pitää vanhasta narisevasta lattiasta.. Mitä minä sanoin, outo ihminen.
Ikeasta on tuo pikku hylly haettu ja lamppukin on sieltä joskus ostettu. Nää tuolit Nilla löysi kirppikseltä, ahtaaseen paikkaan piilotettuna. Kakskyt euroa kappale. Tosi hyvässä kunnossa, kangas kärsinyt pikkaisen mutta eihän se oli homma eikä mikään päällystää uusiksi, sitten joskus.









Jo jokin aika sitten Nilla tilasi kirjan; Haapsalu sall. Siitäkin se on onnesta mykkyränä. Sitä se haaveilee että saisi tavarat paikalleen ja kerkeisi tehdä käsitöitä ja lueskella tarkemmin tätä kirjaa. Vähän se sitä kerkesikin lukea, mutta sanakirjaa tarvittee jotta ymmärtäisi, edes jotain. Mutta on se kuulemma nii ihana...







Pakkolomapäivinä aika kuluu siivellä, ei ole tekemisen puutetta ei. Työpäivät se venyy ja väsyy työpaikalla. Siellä se tylsistyy ihan täysin ja on tosi väsynyt kun pääsee kotiin. Se kuulemma väsyttää enemmän kun ei ole tekemistä, pyöritellä peukaloita ja siirrellä tavaroita edestakas ja päivystää josko sattuis tulemaan asiakas ovesta sisään. Se onki alkanu haaveilemaan opiskelusta, sillä on niin monta ajatusta niistä ettei siitä ota selvää mitä se haluaa.. Tiistaina se aikoo mennä ottamaan asioista selvää.. Saas ny nähä! 
Minä torkahdin tähän kaiteelle sillä aikaa kun Nilla ihaili taas niitä narisevia portaita ja valkeaa paneli seinää.. Nyt minut on paketoitu joulupaperiin ja piilotettu pimeään kaappiin. En mä ihan tätä ajatellut.. mutta näin on kuulemma parempi, säilyy jännitys aattoon asti. Paketoi se muutaki, pojalle jonki autopalapelin ja jotkin tussit pojan luokan joulukalenteria varten. Niin ja sitten sellasen pullean joulupaketin se sullo pahvilaatikkoon ja vei lähikaupan postiin. Menossa jollein sinisille tädille...

20.11.2009

Mitäkö täällä on puuhattu..

Pakattu...



Pakattu...



Tyhjää...



Huhuuu-uu, täääällä kaikuuu-uu...


Pakkoloma päivinä kiirettä pitää.. nyt kolmatta päivää töissä levähtämässä ;) Illaksi purkamaan pakkailuja. Josko viikonloppuna olisi loputkin tavarat pakattu ja viety paikasta A paikkaan B... Sitten alkaa muut kiireet, vaihto jutut pitää tässä välissä saattaa loppuun ja omat jouluvalmistelut on täysin tekemättä vielä. Yksi lahja ostettu...

*

Tätä on odotettu

Ja eilen se tuli!
SNYltä tämän kuun lähetys.
Tällä kertaa paketti sisälsi värjäilyihin ihanuuksi.

Neljä vyyhtiä valkoista lankaa ja kuusi pussia Kool-Aidia. Ja tottakai taas ihana kortti!
Kiitos ihanasta lähetyksestä! Kunpa vielä kerkeisin värjäilemäänkin ;)
Itse teinkin jotain hankintoja kyseiseen hommaan, mutta juuri valkeat langat puuttui.
Nyt mulla on nekin, kiitos!

Kuvia lähempää.. sori salama, täällä on pimeää. Eikä edes lunta ole!

4.11.2009

Ne muffinit...

Kiitos kommenteista!

Uskokaa tai älkää mutta se muffinin sinisestä vihreäksi värjäytyminen oli puhdas vahinko! En ole vähään aikaan leiponut ja pyhäinpäivänä innostuin jostain syystä leipomaan mustikkamuffineja.. Ensinnäkin.. leivinjauhe oli päässyt loppumaan, joten jollain se oli korvattava.. soodaa löytyi. Siinä sitä jauhoihin sekoittaessa mietin että pitikin alkaa leipomaan.. mutta peruakaan en voinut enää siinä vaiheessa koska poika odotti jo kielipitkänä jotain hyvää. Äitiinsä tullu, tykkää hyvästä :)

Tein taikinan niin kuin ennen, mutta sitten se mustikoiden lisäys taikinaan ei mennyt niin kuin ennen.. Kone jauho taikinaa ja kippasin vain mustikat sekaan. Samalla siinä lueskelin jotain lehteä ja vilkaisin taikinaa.. se oli sininen.. SININEN.. HÄ!! Voi perk***! Siinä muistin sitten ettei niitä mustikoita olisi tarvinnut sinne taikinaan liiskata..

Jaoin taikinan vuokiin ja luin ohjetta.. paista kunnes ovat kullanruskeita. Ok. Väänsin ajastimen 10min, muuten unohtaisin taatuisti ne sinne siihen asti että haisee palaneen käry.

Aika oli mennä ottamaan kullanruskeat muffinit uunista. Nostin pellin uunista pois.. noussut oli hyvin, sooda tehosi.. mutta se väri ei ollut kullanruskea. Odottelin että jäähtyisivät.. katselin ihmeissäni paistopintaa josta sieltä täältä näkyi vihertävää.. ja halkaisin yhden.. HM!? HOMEESSA?!

Hitsi että mä onnistun aina!

Ja maku.. ihan ok. Mutta ei se tuttu muffinin maku, pikkasen erotin soodan makua. Pojille kelpasi kuin väärä raha. Sinne meni ja kysyivät etteikö niitä ole enempää..

Sellaista... ja joululeipomukset alkaa kohta..

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Viikon päästä, keskellä viikkoa eka pakkolomapäivä, silloin asiaa työkkäriin ja verotoimistoon. Verot alas heti, nyt kiristyy kukkaron nyöri. Muutamia hankintoja olen vielä tehny.. niistä hehkutusta sitten joskus kun kerkeän.. Tässä vähän pakkailu kiireitä..

Nyt jatkuu töissä hitaat kiireet..