5.3.2010

Mitä minulle kuuluu..

Pitkästä aikaa nukuin yön heräämättä kertaakaan. Nukuin tosi sikeästi vielä kun poika hiipi viereen ja herätteli ihmetellen että miksi nukut vielä. En meinannut tajuta että oli jo aamu ja kohta herätyskellokin soisi. Tavallisesti olen ollut hereillä hyvissä ajoin ennen kellon soittoa, jopa viiden aikoihin on uni loppunut kesken. Tai no, tavallisesti mä nukkuisin niin kuin tänä aamuna mutta nyt on mennyt pitkän aikaa katkonaisilla unilla. Hereilen monta kertaa yön aikana ja lopulta herään viiden kuudena aikoihin aamuyöstä ja nousen ylös kun ei enää uni tule, eikä väsytä yhtään.

Päivällä sitten ruokatauon jälkeen töissä väsyttää aivan vietävästi. Niin kuin eilen, paitsi että en ollut töissä vaan pakkolomalla. Sainkin sitten otettua päikkärit, ja jopa nukahdinkin ehkä vartiksi. Puhelimen pirinä herätti minut. Seuraavalla kerralla laitan kännykän äänettömälle. On se kumma.. se on isä joka aina herättää minut, joko päiväunilta tai illalla kun olen laittanut nukkumaan. Olenkin pottuilut hänelle noista myöhäis ilta soitoista.. sitä se eläkkeellä oli ja vanhuus teettää että menee ajantaju... Isäni ei tosiaan ole vielä vanha, ja eläke ikään olisi vielä aikaa noin 10 vuotta mutta on ollut jo pitkän aikaa sairaseläkkeellä.

Vatsa ongelmia ei ole ollut pitkään aikaan. Oireet loppuivat vähän ennen tähystykseen menoa, niin kuin tähystävä lääkäri arvelikin. Arveli oireitteni johtuvan tupakan tuskasta, vierotusoireita. Hmm.. en tiedä uskoakko tuota. Mutta onneksi ei ole enää oireita, ja toivon ettei tulisikaan enään. Oli ne niin tuskalliset. Vatsa turposi kamalasti, ja suolen mutkassa möllysi, kamalia ilmavaivoja ja huh.. välillä se lemu oli aivan käsittämätön. Niiden oireiden myötä huomasin että kaalta ja hernekeittoa en pystynyt syömään enää ollenkaan. Ne tuli melkein suorinta tietä ulos vatsakipujen kanssa. Mutta vatsakivut ei johtunut noista koska kipuja ja muita oireita oli ennen noiden syömistä, melkein joka aterian jälkeen. Viimeisin vatsa oire taisi olla syksyllä Kilpisjärvi reissulla kotia päin tullessa. Söimme Kilpisjärvellä aamupalan; puuroa, leivän, marja jälkkärin ja kahvin. Sen jälkeen kävimme pienellä kuvaus kävelyllä ja takaisin huoneeseemme pakkaamaan reppumme ja valmistautumaan koti matkalle. Kun olimme jonkin aikaa ajaneet alkoi vatsa taas kipuilla ja turvota kamalasti. Tuota tupakan vierotusoiretta olen miettinyt, voisiko tosiaan johtua siitä. Sillon kun vielä poltin niin joka ruokailun jälkeen oli saatava ruokasavut. Noh, tähystyksessä ei löytynyt mitään poikkeavaa, oikein oli nätti suoli lääkärin sanoin. Oli muuten outo kokemus nähdä oma suoli tv:stä...
Ohjeeksi sain kuitudieetin. Jaa että sillä sitten pitäisi parantua, ihmettelin. Omasta mielestä syön kuitua muutenkin.. Pitäisi alkaa katsomaan vähän tarkemmin mitä suuhunsa laittaa ja kiinnittää enemmän huomiota että tuleeko sitä kuitua tosiaan tarpeeksi. Mutta kun niitä vatsaoireita ei ole ollut niin asia jäi siihen.. Vasta ostin jopa Liinusta. Mutta jotenkin tuntuu ettei minusta ole tuollaisten syöjäksi. Mihin kummaan mä tuota sotken. Jugurteista ja viileistä en kamalasti perusta. Aluksi kokeilin mutta pitäisiköhän noita liotella jonkin aikaa, tuntuu jäävän kaikki hampaisiin.

Tupakoinnin lopetuksesta tuli tammikuun 9. tasan vuosi! Elikkä kohta vuosi ja kaksi kk. Ihan kokonaan en ole tupakatta ollut, pikkujouluissa poltin puoli askia.. ja maistui sitä paremmalta mitä useamman poltin. Huomasin että helpolla jäisin koukkuun uudestaan. Sen illan päätteeksi annoin loput tupakat kaverilleni ja samoin että nyt ei enää. Kaveri vähän epäili, mutta sanoin että niin minäkin ja sillä annankin tupakat pois niin ei tule kiusausta. Tyytyväinen olen tuota pikkujoululipsahdusta lukuun ottamatta, olen pystynyt olemaan erossa tupakasta vaikka paljon on kavereita jotka polttaa.

Mutta.. kun tuon tupakoinnin lopetin niin painoa on tullut lisää. Ja vatsamakkaroita. Enkä tykkää yhtään! Salilla käynti tuntuu nyt jostain syystä pakkopullalta enkä sinne niin mielelläni meni. Enkä totta puhuakseni ole säännöllisesti käynytkään. Tänään olisi tarkoitus käydä vähän niska ja hartia seutua vetrestämässä kun on ihan jumissa ja pyytämässä uutta ohjelmaa ja ohjausta. Viisi kiloa ja vatsamakkarat kun saisin pois niin olisin tyytyväinen. Suklaan ja muun herkun himo välillä aivan sietämätön, karkkialakkoa en uskalla itselleni laittaa koska tiedän ettei se onnistu. Aiemmin söin kerran viikossa, mutta nyt tuntuu että joka kerta kun käyn kaupassa tarttuu käteen jotain herkkua. Eikä töissäkään säästy herkuilta kun työnantaja raahaa jos minkälaista munkkia tai pullaa.. Kun saisi itseä niskasta kiinni...

Viikonloppuna meinaan tehdä Rocky Road -paloja, (ohje viimeisimmässä pirkka lehdessä). Voi luoja.. Ja tuon jälkeen alkaa porkkanalinja, herkkuja verran viikossa ja silloinkin vain vähän! Nyt sinne salille ennen kun laitan taas suuhun jotain...

Jos tiedätte joitain blogeja tai muita nettisivuja jossa on keveitä herkku- ja ruokaohjeita niin vinkatkaa!

5 kommenttia:

Sari kirjoitti...

HeipsKukkuu!

Olipas kiva lukea kuulumisia :). Moni asia kolahti kuin oisin itse isstunut näppiksen äärellä ;)...
Hieno saavutus tuo tupakan pois jättäminen! Minulla se on vielä ajatuksen tasolla, mutta pakko olisi jo heittää pois tavoista moinen HUONO "harrastus"! ..Liikuntaa pitäisi lisätä ja muutenki kiinnittää huomiota elämäntapoihinsa.. Hieman väsymyksen kourissa painiskelua kun on alkuvuosi ollut, niin on pitänyt pysähtyä miettimään miten tässä oikein elelläänkään.. Parantamisen varaa on monella taholla! :) Tuo maha-asiakin kuulosti niin tutulta, tosin mulla se varmaan johtuu Liiallisesta tupakanpoltosta, kahvin suurkulutuksesta ja ainaisesta kiireestä...

Mutta jospa kevätauringon säteet tuovat potkua ja puhtia menoon!

Oikein aurinkoista viikonloppua ja iloista keväänodotusta
-Sari- (lahja-aitasta)

Siru71 kirjoitti...

Miulla oli myös vatsa kipeänä aikoinaan, kun olin 3 kk polttamatta. 3 kk koski mahaan joka päivä koko ajan. Se oli pahin asia tupakanpolton lopettamisessa. Olisikohan se tosiaan mennyt ohi tupakkalakon jatkuessa? En tiennytkään, että se on yksi vieroitusoire. Missään ei siitä puhuttu, vaikka kävin oikein vieroitusryhmässäkin. No, nyt mie poltan, mutta ehkä joskus pystyn lopettamaan.
Onnittelut siulle, että olet pystynyt siihen :)

Mette aka mettuska kirjoitti...

Hmmm, tuli mieleen kun sanoit väsyttävän ruokatunnin jälkeen. Mulla tulee kans monta kertaa ihan jumalaton väsy syömisen jälkeen. Senpä vuoksi (yksi syistä) aloin taas kokeilemaan karppausta, eli vähähiilihydraattista ruokavaliota. Sopii mulle tosi hyvin, kun vaan saan pidettyä sokerinhimon aisoissa, se on vaikeinta :D Lue lisää täältä:
www.karppaus.info

marili kirjoitti...

Tsemppiä tupakkalakkoon! Mulla lakko on kestäny noin 11 v ja toivottavasti jatkuu vielä pitkään. Pystyispä karkkilakkoonkin samalla tavalla...

Näppi kirjoitti...

Onnea tupakattomuudesta. Painoa pitäs puottaa tääläki ja siksi luin innolla tekstiäsi. Meinasit ettei karkkilakko onnistu. Mä olin sellanen karkkihirmu ettei mitään rajjaa. Joka kauppareissulta vähintään megapussi, suklaalevyjä pari jne. Kiloja tuli ja makianhimo oli pilivissä. Pikku hilijaa kypsyttelin ajatusta alakaa karkkilakkoon. Piste iin päälle oli se ku siskon mies sano ettei hän usko mun pystyvän karkkilakkoon. Totta puhuen en uskonu mäkään, mutta sitten tuli sellanen olo että mä näytän niille. Nyt 2,5kk karkkilakkoa takana! 2 eka viikkoa oli aivan kamalat, koko ajan kuola valu suusta ku himotti niin palijon karkkia. Kauppaan en voinu mennä ollenkaan, mutta sitte helepotti. En kyllä uskalla maistaa yhtään koska muuten repsahtais. Eli ei muuta ku kokkeilemaan vaan, kyllä se onnistuu. :)