6.4.2013

Laiska!

 
Lauantaina
Aikaisin
Idea
Syntyi
Kävelylle
Aamulla
 
Heräsin aikaisin, joka ei ole minulle normaalia. Olen jonkin aikaa herännyt kuuden aikoihin aamulla enkä ole enää unta saanut. Tänä aamuna ajattelin että nyt on lähdettävä kävelylle. Aamulla ei sitä liikenteen melua ole niin paljoa kuin päivällä joten nousin ylös, aamu pesun jälkeen puin vaatteet äkkiä päälle, hörppäsin vettä ja vatsan kurinaa helpotin banaanilla. Mittari näytti -10 astetta ja ajattelin jo siinä että ääääh, jään kotiin. Mutta sitten ajattelin että nyt en anna periksi. 3,9km kävelylenkki vei aikaa 50 minuuttia. Takin kaulus ja kasvot kuurassa pääsin kotiin.
 
Laiska? ..no, kyllä. Myönnetään :) Mut haittaakse?
Itseasiassa itseäni haittaa. Laiskuus näkyy minussa, vyötäröllä. Tai siis, eihän sitä vyötäröä näy ja juuri se on se ongelma. Vyötärön tilalle on tullut epämääräinen pehmyt kerros, olo on tukala ja vaatteet kiristää. Syy sille löytyy pihasta, siellä seisoo peltilehmä. Eli hyötyliikunta on jäänyt pois jo pidemmältä ajalta. Enkä ole harrastanut minkään näköistä liikuntaa pitkään aikaan. Ei sen puolen, mä en edes pahemmin pidä siitä. En ole löytänyt sitä liikuntamuotoa, josta pitäisin ja nauttisin. Lisäksi mua ärsyttää hengästyminen ja hikoilu, tulee tuskainen olo. Mutta silti minun pitäisi päästä tekemään jotain lujaa ja nopeaa.. Olen siis aika malttamaton enkä taida osata rauhoittua. Kävellessäkin minulla tahti on aika kova ja silloinkin on sellainen olo että tympii ja ajattelen että pyörällä pääsisin nopeammin perille.
 
Suunnitelmissa on nyt taas kerran vyötärön kavennus. Pitää etsiä liikuntamuotoja jotka itseäni kiinnosta. Yritän totuttaa itseni kävelylle ja kunhan tiet sulaa kunnolla ja pyörä paljastuu hangesta niin alan pyöräillä. Harkitsen josko ostais maastopyörän tai vastaavan, tuolla mun citypyörällä ei pitkiä matkoja ajella, eikä sillä kovin lujaakaan pääse. Bootcamp tyylinen jumppa olisi sellainen laji jota voisin kokeilla. Mihinkään ryhmätunneille en osallistu, ne ei ole mua varten. Vihaan sellaista että pitää olla jonain tiettynä päivänä tiettyyn aikaan treeneissä. Ajattelen niin että ennemmin herään vaikka puoli tuntia aiemmin ja teen treenin kotona aamusta. Ehdottomasti aamulla, illasta en saa itsestäni irti mitään. Lisäksi pikkuhiljaa tarkastelen mitä suusta alas menee. Potkin nyt laiskaa minää persuuksille!
 
 

3 kommenttia:

marili kirjoitti...

Mulla on sama probleema tuon vyötärönseudun kanssa. Ahistaa, kiristää ja puristaa, mutta pysyypähän pinnalla kun on uimarengas valmiina. No joo, lipsahti mustan huumorin puolelle.
Lähes ainoa harrastus mitä itse voisin harkita olisi ratsastus, mutten ole vielä uskaltanut lähteä kun puuttuu luottamus ettei selkä kipeydy.

Monica kirjoitti...

Huumoria pitää olla :D Eihän tätä muuten jaksas. Mäkin mietin että jospa tuo vatsa toimis kuin ongen koho :) Tai sitten sillä on toisenlainen vaikutus... plupPlup vain kuuluu kun vajoan pohjaa kohti.
Ratsastuskin vois olla kiva, mäkin voisin ehkä haluta kokeilla mutta poika on pahasti allerginen hevosille niin en sit tiiä onnistuisko. Kuinka paljon kuljettaisin itsessäni hevosen hilsettä kotiin.

marili kirjoitti...

Mut eikös se rasva kellu veden pinnalla :D Tulikin aiheesta mieleen lapsuus ja eräs kerta kun setäpuoli ja hänen vaimoke oli käymässä ja käytiin uimassa. Vaimoke oli tosi tuhdissa kunnossa ja kellui ilman ongelmia. Kun taas minä joka olin hät'hätää pajunoksaa paksumpi upposin kuin veitsi sulaan voihin.
Joutusit varmaan käymään melkoisen puhdistusoperaation ennen tallilta kotiin menoa ja poitsulle vielä allergialääke, olettaisin.