18.3.2016

Koukku vauhdissa


Olaf toinen osoittautui malttamattomaksi veitikaksi ja näyttää hällä olevan mannekiininkin vikaa.. kuvattavaksi kun huomasi pääsevänsä niin johan alkoi keikistely! 
Mutta mitä Olaf tässä kuvasarjassa tuumailee? Keksi tarina! Parhaan tarinan julkaisen blogissani ja palkitsen jollain pienellä kevään aikana. Ja mainostaakin voi omassa blogissa niin saadaan useampi tarina. Tarinointi aikaa on ainakin 31.3 saakka.




Sny lähettämistä lankoista on syntymässä jotain. Aluksi ei ollut ajatusta mikä tästä tulee, mutta taitaa tulla pussukka omalle kännykälle. Vähän on hitaanlaista hommaa, kiitos tiukan käsialani. Napakkaa pintaa tulee ja mietinkin että tällä tavalla tulisi kiva kaitaliina/poppana keittiön pöydälle.



Kevät tekee taikoja, kirkkaat värit on nyt minunkin mieleen. Kirkkaaseen väriin kun on yhdistetty grafiitin harmaata niin olen myyty.. Kangaskaupassa käydessäni huomasin tämän kankaan niin olihan se ostettava, vaikka koko käynti siellä oli ihan jotain muuta ompelutyötä varten..


En ole tainnut muistaa esitellä näitä. Yllä siis ompelemani keittiön verhot. Näitä syntyi kaksi samanlaista, olempiin ikkunoihin omansa. Kangasta jäi, joten muutama patalappukin on suunnitelmissa. Ja jää vieläkin.. mitähän muuta keksin..?

Aurinkoista kevättä ja muna rikasta pääsiäistä! Me vietämme pääsiäisen ihan jossain muissa maisemissa... joten pääsiäistä ei ole kotiin laiteltu.


6 kommenttia:

Suvituulian kasityopaja kirjoitti...

Ihania!

Red Dragon kirjoitti...

Siis aivan ihania!

Olaf on niin veikeä kaveri

Susanna Maalta kirjoitti...

Huippujuttuja olet tehnyt. Ehdotan lopusta verhokankaasta leipäkorin liinaa.

Monica kirjoitti...

Hyvä idis, meillä ei vain ole leipäkoria :)

Anonyymi kirjoitti...

Olaf on kyllä ihana. Tarina taitaa nyt jäädä keksimättä, mutta keikarilta tuo näyttää kyllä;)
Koukkuamisessa olet näköjään päässyt hyvään vauhtiin, hienolta näyttää.
Mukavaa pääsiäisreissua!

Snysi

mustakissa kirjoitti...

Olafin mietteitä:
" Kylläpä täällä sattuu ja tapahtuu, jotain koukulla kaksipäisellä tuolla huiskitaan ja samaa mustavalkoista väriä syntyy kuin minullakin on. Tuosta ei kuitenkaan tällaista jäistä miestä tule, koskapa tuo on ihan lättänä. Ehkä matto minulle. Mitenköhän se on, kun tuo aurinkokin yrittää lämmittää ikkunan läpi, sulaako tällainen virkattu lumimies? Alkoi vähän hiki tulla kun sitä ajattelin. Sitten ajattelin, että pelko pois poika, päivä vain ja hetki kerrallansa ja sitten kohti uusia seikkailuja! Täytyy mennä pakastimeen, jos liikaa alkaa hiostaa. Taidampa hypätä tästä seuraavaan seikkailuun, mutta se onkin sitten jo ihan uusi tarina..."

Tällaista höpönlöpöä syntyy lankaisena lauantaina:)